30.11.1995

Tampereen raastuvanoikeuden päätös 20.8.1992

Virallisen syyttäjän sekä Luottokunnan kohdaltaan asianomistajana ajamasta syytteestä raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, paitsi muuta, että A oli 8. -14.10.1991 Tampereella pitänyt hallussaan ja käyttänyt X:ltä anastettua Suomen Yhdyspankki Oy:n tilin pankki/luottokorttia, vaikka oli tiennyt sen varkauden kautta saaduksi. A ja B olivat eri kerroilla valmistaneet väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena allekirjoittamalla pankkikorttimaksukuitin X:n nimellä ja käyttäneet X:n korttia ilman laillista oikeutta ostostensa maksamiseen, mistä asianomistajapankille oli aiheutunut ostosten suuruinen vahinko sekä Luottokunnalle, joka oli maksanut tarkkaavaisuuspalkkion kortin poisottamisesta, 1 000 markan vahinko. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen jatketusta rikoksesta, joka käsittää kätkemisrikoksen sekä yksin teoin tehtyjä väärennyksiä ja maksuvälinepetoksia, sekä B:n jatketusta rikoksesta, joka käsittää yksin teoin tehtyjä väärennyksiä ja maksuvälinepetoksia, sekä velvoittanut heidät yhteisvastuullisesti suorittamaan, paitsi eräitä muita korvauksia, Luottokunnalle 1 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.8.1992 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 9.9.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet asian, on lausunut, että A ja B ovat edellä selostetuin tavoin ostoksiaan maksaessaan hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä käyttäneet X:n pankkikorttia ilman laillista oikeutta ja valmistaneet vääriä luottokuitteja allekirjoittamalla ne X:n nimellä ja käyttämällä niitä harhauttavana todisteena.

Hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Perustelut

Luottokunnan vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, että se on luvannut 1 000 markan määräisen niin sanotun tarkkaavaisuus- eli poisottopalkkion myyjälle, jonka ansiosta saadaan talteen vääriin käsiin joutunut maksukortti. Luottokunta on maksanut tällaisen palkkion eräälle myyjälle, joka on Lahdessa 14.10.1991 ottanut pois X:ltä 8.10.1991 anastetun pankki- ja maksukortin.

A ja B eivät ole kiistäneet, etteikö Luottokunnalle olisi palkkion maksamisesta aiheutunut korvausvaatimuksessa tarkoitettu vahinko. Sen sijaan he ovat katsoneet, etteivät he ole lain mukaan velvollisia sitä korvaamaan.

Kysymys on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Vahingonkorvaus käsittää hyvityksen myös tällaisesta vahingosta, mikäli vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla.

Luottokunnan mukaan tarkkaavaisuus- eli poisottopalkkion tarkoituksena on korttien väärinkäytöstä aiheutuvien vahinkojen rajoittaminen. Harkitessaan nyt kysymyksessä olevan maksun ennalta-arvattavuutta rikokseen liittyvänä vahinkona sekä sen syy-yhteyttä A:n ja B:n rikoksiin Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Pankki- ja maksukorttien käyttö on nykyään yleistä. Niiden käyttämiseen osana maksujärjestelmää liittyy varjopuolena, että väärinkäytöstä helposti aiheutuu huomattavat vahingot, jotka voivat kohdistua järjestelmän ylläpitäjien lisäksi muihinkin tahoihin. Sen vuoksi järjestelmä edellyttää erilaisia keinoja väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

Luottokunta on ilmoittanut edellä mainitun palkkiojärjestelmän olevan vakiintunut ja laajalti tunnettu. Suomessa sitä on käytetty jo vuodesta 1982 lähtien. Palkkion maksamisesta on kerrottu myyjäliikkeille tarkoitetuissa korttien käsittelyohjeissa. Myös kortinhaltijan ja Luottokunnan väliseen sopimukseen liittyvissä maksukortin käyttöehdoissa on mainittu Luottokunnalla olevan oikeus "velottaa kaupalle maksettava poisottopalkkio (1 000 markkaa) kortinhaltijalta, mikäli korttia yritetään käyttää käyttöehtojen vastaisesti".

A ja B ovat katsoneet, ettei tarkkaavaisuus- eli poisottopalkkio voi olla yleisesti tunnettu sellaisten henkilöiden keskuudessa, joilla itsellään ei ole kysymyksessä olevaa pankki- ja maksukorttia.

Korkein oikeus toteaa, ettei vahinkojen ennalta-arvattavuutta arvioida rikoksentekijöiden subjektiivisesta näkökulmasta, vaan yleiseltä kannalta eli objektiivisen arvion mukaan. Syyllistyessään anastetuksi tietämänsä pankki- ja maksukortin tahalliseen väärinkäyttöön A ja B ovat joutuneet vastuuseen kaikista anastetun kortin väärinkäytöstä aiheutuvista ennalta-arvattavista vahingoista siitä riippumatta, ovatko he itse etukäteen ottaneet selvää näiden vahinkojen yksityiskohtaisista aiheutumisperusteista.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo olevan ennalta arvattavissa, että korttien väärinkäyttöä pyritään ehkäisemään ja väärinkäytöstä aiheutuvia vahinkoja rajoittamaan. Yllättävää ei ole se, että tästä aiheutuu järjestelmän ylläpitäjälle kohtuullisia kustannuksia. A:n ja B:n rikollisesta menettelystä aiheutuneen taloudellisen vahingon rajoittamiseen tähtäävänä menona palkkion maksaminen on ollut syy-yhteydessä A:n ja B:n rikoksiin.

Luottokunnan maksama edellä mainittu tarkkaavaisuuseli poisottopalkkio on siten sellainen osuuskuntaa kohdannut vahinko, jonka A ja B ovat velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Luottokunnalle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.